Kopteri kentällä, pientä jännitystä
ilmassa, tavaraa on paljon mutta jälleen kerran kaikki saadaan
mahtumaan kyytiin. Suur-harjusta kanssani lähtee kalastamaan
Eki,Antti, Mika ja Toni.
Kohteeseen päästyämme,
”Harjusjärvelle”, pystytimme ensimmäisenä lavvut ja viritimme
vavat, hörppäsimme pannukahvit. Ei muuta kun kahluuvermeet päälle
ja siimat kireälle :)
Ensimmäisen kalan koukuttaa Mika,
kaunis harjus.
Eikä Mikan harjus jäänyt reissun
ainoaksi yli 50 cm . Kalastimme yhteensä 5 päivää, joista yhtenä
päivänä kävimme päiväretken läheisellä joella. Aivan
leiripaikan edestä saimme harjuksia erittäin hyvin yhteensä koko
reissun aikana noin 85 yli 40 cm harjusta, joista 62 kpl oli yli 50
cm. Välillä tuntui, että tämähän käy aivan liian helpoksi, kun
heitto ja kala tahtia nousi harjusta. Seitsemän näistä kaloista
päätyi nälkästen kalastajien mahaan. Loput harjukset päästimme
kasvamaan vielä hirmuisimmaksi. Muutama haukikin innostui perhoista.
Selvästi tuon järven harjuksien mieli perhot olivat: pieni ruskea
kuulapää, punanen liitsi ja kumijalka
Tonin ja Ekin mahti harjukset
Reissun suurimman harjuksen nappasi Antti 58 cm mörkö.
Kelit vaihtelivat täysin ääripäistä toiseen: tuulista, räntäsadetta, hallaa, auringon paistetta ja hellettä. Meidän onneksi sääsket eivät olleet vielä heränneet, joten saimme nauttia rauhassa olostamme, ilman ”ystäviä”.
Jokipäivänä ei tullut mikään hurja
saalis, lähinnä semmoinen paluu maanpinnalla päivä, muutama pieni
harjus ja taimen sieltä saatiin koukutettua. Onneksi sää ei ollut
kovinkaan helteinen vaan juuri sopiva retkipäiväksi. Maisemat
olivat siellä kohdallaan. Ei niitä voinut kuin hämmästellä.
Paikan kruunasi taivaalla kuninkaallisesti liitelevä kotka.
Jotenkin vaan se menee niin, että
reissussa sitä syö paremmin kuin kotona. Herkuttelimme,
Porokeitolla, savuharreilla ja foliokalalla sekä jälkkäriksi
letuilla, muutamaankin otteeseen. Lettuja herkutellessani helteisenä
päivänä eräälle letunpaistajalle tuli niin lämmin, että
paitakin sai lähteä.
Iltaisin tulilla istuessa saimme nauraa
vatsalihakset kipeiksi. Varsinkin kun Eki innostui kertomaan
tarinoita.
Kaikki kiva loppuu aina liian äkkiä, niin kävi tällekkin reissulle.
Tavarat pakattu, mahtavia muistoja
mielessä,uusia ennätyksiä mörkö harjuksista ja uusia niksejä ja
kikkoja takataskussa. Ainahan sitä voi oppia jotain uutta.
Vielä lähtökahvit ja kopterin ääni kuuluikin jo.
Tahdon kiittää vielä kaikkia teitä, jotka olivat matkassa mukana.. :)
Mitäpä tässä lisämään, eiköhän
klipissä selviä mikä oli tämän reissun fiilis!
-Emilia-
