Extreme Rautu

Tätä reissua on odotettu jo kaua! Pilkkivavat on viritetty äärimmilleen, morreja on keräilty pitkin kevättä. Viikon pilkkireissu ei voi muuta kun mennä hyvin!

Aamulla pakattiin reet ja lähdettin kohti Pitsusjärveä meidän arkeille.

Pakkaus käynnissä

Matkalla alkoi vähäsen tuiskuttaa.

Heti ensimmäisenä purettiin tavarat ja kotiuduttiin. Sitten lähdettiin ottamaan löysiä pois. Näkyvyys oli kohtalaisen huono, ettemme lähtenyt muualle kuin lähipaikoille, muutama tunti pilkittiin ja sitten pidettiin tuulta, kunnes illalla päästiin uudestaan jäälle, eipäsen väliä kun rautua nousi jäälle.

Juho pilkillä

Nukkumaan mentiin tuulen kivasti humistessa.

Mun majoitus

Aamulla sai kuunnella tuulen huminaa mutta jäällehän oli pakko päästä. :)  Muutaman tunnin taas pilkittyä, joka paikka alkoi olemaan sen verran kohmeessa, että oli parempi pitää kahvitauko. Eikä se tuuli niin paha ole, vaan se, kun lumi lentää. Riippumatta miten päin olet niin lumi pyörii ja tunkeutuu pienemmästäkin rakosesta sisään.

Kuva: Juho Kuva

Iltapäivällä sama setti, rautu puri kovasti tällä kertaa kunhan vaan jakso pilkkiä.

Illalla tarjoilin ruoan. Paisetutperunat paistettujen rautujen kanssa.

Paistetut pikku raudut on parasta ruokaa

Usko seuraavaan päivään oli kova, tuuli saisi jo rauhottua. Viriteltiin iltasella morrit niin päästäisiin ison kalan väsytykseen.

Revontuletkin loimusivat illalla.

Tuuli lakkasi mutta pilvet olivat alhaalla, joten näkyvyys oli aika heikko. Onneksi gps on paras kaveri siinä vaiheessa.

Aki pilkillä. Kuva: Juho Kuva

Ison raudun järvellä me pysyttiin yhdessä ja pilkittin yksi paikka kerralla. Heti ensimmäisenä Varpulla nykäsi ja rautu nousi jäälle, aika heti perään Heikki nappasi  myös makean raudun.

Heikillä rautu jäällä ja Varpu pilkkii taka-alalla.

Se on vain niin sykkeitä nostattavaa kun katsoo pilkkireiästä kun morri hyppelee ja sitten yhtäkkiä näkyy ihan järjettömän iso kala jolla evien väli on suunnaton. Kun se ui morria kohti ja käy vaan tökkäsemässä sitä kuonolla. oh. Saimme vain muutaman kalan mutta on ne vaan niin komeita, niin ei se haittannut.

Rautu nappaamassa morria

Iltasella ajeltiin kotiin kokkailemaan, innokkaimmat kävivät vielä iltapilkillä ja sitten vain unta kuulaan.

Päivähän siinä olikin väliä ja aamulla se taas alkoi, tuuleminen.

Eikä ollut mitään asiaa muualle kuin lähi järvelle.

lumi lensi niin, että tehtiin lumiseiniä niin se vähän bloggas. Rautukaan ei juuri purrut kovasta yrittämisestä huolimatta.

Pilkillä  Pitsuksella

ÄIJÄ Kuva: Juho Kuva

Äijä oli kuin lumipallo ja sen mielestä tuisku sais jo riittää.

Perjantaina aamu valkeni aurinkoisena, vaikka se tuulikin niin sää oli selvästi tyyntymässä.

Arkit

 Ei muutakun reikien pakkaus ja kohti suur-rautu järveä. Siellä jaettiin ryhmä niin, että jokaiseen ottipaikkaan meni vain muutama. Minä ja Varpu olimme jokisuussa. Ei mennyt aikaakan, kun Varpulla tärähti punamahanen rautu.

Varpun komea rautu

Raudussa oli omituinen jälki

Varpu ja rautu

Kohta kuului järven toisesta päästä kunnoon tuuletus. Sielläkin oli noussut kalaa jäälle.

Onnellinen pilkkimies ja saalis

Lounas taukona keräännyttiin yhteen fiilistelemään,  rautu oli purrut todella hyvin kaikilla.

Kun ei mitään ihmeellistä enää iltapäivällä tapahtunut me lähettiin lämmittämään saunaa.

 Aina kuitenkaan ei tarvitse lähteä oikomaan vaan joskus se pidempi kiertotie kannattaa ;)

Iltasella vielä perkaus hommia.

Pitsusjärvellä sauna on niin ykkönen. Maisemat ovat niin päheät ja vielä kaikenlisäksi minun mielestäni siellä on maailman parhaimmat löylyt!

Seuraava aamu oli aivan täydellinen, joten päätettiin lähteä koittamaan isoa rautua, meninmme kaikki eilisille ottipaikoille, joista oli noussut eniten. Tänään ei rautu ollut niin hyvällä syönnillä. Vaikka niitä kaloja näkyi, niin ne ui suu kiinni. Ite sain  Jarmo Mäklinin morrilla yhen nätin kokosen punamahan.

Morri rautu

Syötiin pilkkimiehen parhaat eväät eli makkarat ja lähdettiin takaisin Pitsukselle.

Makkara tulia sytyttämässä

Sää muuttui niin rajun näköseksi, että päätimme pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä takasin Kilpisjärvelle.

Myrsky lähestyy. Kuva: Juho Kuva

SE kannatti. Yöllä alkoi semmonen myräkkä, ettei tosikaan., jos me ei oltaisi lähdetty niin siellä sitä istuttaisi arkeissa pitämässä tuulta.

Sunnuntaina lähdimme Akin ja Juhon kanssa Kilpisjärvelle pilkille.

 Aamulla satoi lunta mutta tuuli ei ollut vielä mikään mahdoton. Jonkun aikaa pilkittyä Juholla nappasi komea rautu.

Moottori pärisee

Aika valkosta

 Tuuli yltyi ja näkyvyys meni ihan kokonaan. Pilkimme muutaman tunnin mutta ei kala purru. Todennäkösesti nekin piti tuulta liian kovana, joten lähdimme. Emme oltaisi päästy kotiin ellei olisi ollut toimivaa gps.sää. Oli niin valkonen keli.

Gps on hyvä olla matkassa, vakkei menisi kauaskaan

Minulle tämä rauturetki oli samalla eräopas näyttöä ja haastetta ainakin riitti!

Hyvät varusteet takaavat miellyttävän pilkkiretken, vaikka ilmat koettelisivat.

Muutenkin tämä reissu varmasti muistetaan!!! 

Kauden ensimmäinen avovesi reissu

Mä olen siinä onnellisessa asemassa, että tuossa 50km pohjoseen on älyttämän hyvä mertsari paikka. Varsinkin kun se ei jäädy koskaan.

Vaikka kahluuhousujen alle laittais kuinka paljon vaatteita ja heittäis kelkkatakki päällä niin se kylmä pääsee silti hiipimään, ainakin sormiin.

Kahvitauolla

Onneksi maanantaina oli kuitenkin tyyni, josta olin todella iloinen. Pystyi heittämään puolituntia kerralla ennen kun joutu menee lämmittelee. :)

Arktista

Kalaa ei tullut, eikä edes näkynyt mutta olihan se ihanaa käydä heittämässä perhoa. Ja tulipahan arktisia kuvia. Siellä on vain niin mielettömät maisemat.

Äijällä oli kaveri rannalla ja ne jakso villitä

Oli kyllä niin mukavaa heitellä, saatan kuiten odotella vielä, että vesi lämpeää vielä muutman asteen vähintään +4 asteeseen, nykyisestä +1C silloin meritaimenesta tulee aktiivinen, kun katkaa alkaa kuoriutumaan.

Pilkille siis...

Pass me the salt

Viime syksynä alkoi aivan järjetön salttikuume kuin muinakin vuosina niin oli ihan parasta pakata vavat,kelat,siimat ja bkinit. Ottaa passi matkaan ja suunnata kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Näillä pärjää jo.

Lento oli onneksi suora Helsinki-Cancun, eikä kestänytkään kuin 12 tuntia

Me ollaan aika useasti käyty Karibialla perhokalassa, joten lentokentälle vastaan tuli meidän vakkari opas Moises. Hänen kyydillään päästiin Xcalakiin,pieneen hotelliin XTC-Divecenteriin.


Ihan ensimmäisenä iltana Aki koukutti tarpoonin. Kalastus alkoi erinomaisesti. Jopa liian lupaavasti.

Ensimmäisen illan kala

Vapautus

On ihana herätä auringon nousuun, laittaa vaan shortsit jalkaan ja mennä aamukahville.

Näkymä aamupalalta

Ensimmäisenä opastettuna päivänä oli aivan täydellinen keli. Ei juurikaan tuullut eikä taivallakaan ollut montaa pilven hattaraa.

Lähtö tunnelmissa

Koska keli oli mitä mainioin, niin päätimme yrittää vain ja ainoastaan permiittiä. Sen kyllä tietää, mitä  se tarkottaa. En päässyt heittämään kuin kerran  permiitille. Onneksi Akille sattui useampi kala jolle pystyi tarjoamaan perhoa.

Mä olin ensimmäisessä päivystys vuorossa.

FISH ON!

Se tunne kuin olet just menettänyt ISON kalan.

Lounas tauko

Todella paljon oli näköhavaintoja permiiteistä mutta en juuri päässyt niille heittää. Eipä tuo niin vakavaa ole. Onnellisena kohti hotellia.

Seuraaviksi päiviksi luvattiin tuulista säätä mereltä päin eli idästä niin vuokrasimme mönkkärin, jolla me sit ajettiin toiselle puolelle. Chetumal bayhin. Siellä sai aika yksikseen kalastella.

The mönkkäri

Saatiin lainaksi myös radiopuhelin, tuollahan ei puhelimet kuulu koko kylässä.

Aki kahlailee ja päivystää permiittei

Me saimme lahjaksi ihan älyttömän hienon maalauksen, jonka Moises oli ostanut paikalliselta taiteilijalta.  Nyt se on meidän kotona kunnia paikalla.

Minä, Aki, Meidän Opas Moises, hänen vaimonsa ja tyttärensä 

Kahdessa viikossa ehtii aika monta tuntia pönöttää eli päivystää ohi uivia, syöviä kaloja. Oppaan kanssa ja ilman. Onneksi.Seuraavan opastettuna päivänä päätimme keskittyy bonariin, että tulee edes jotain actionia. Minä en ollut koukuttanut vielä yhen yhtä kalaa. 

Akin bonari

Akin seuraava bonari :)

Opas töissä

Enkä niitä saanut tälläkään kerralla. 

Onneksi päivällinen maistui hyvälle ja sitä riitti. :) Pizzahan oli naapuri hotellin "normaali" kokonen .

Ylempänä  vasemmalla kuvassa on hotellin ranta, joka siivotaan jokaikinen aamu, alempana oikealla on seuraava tontti, jota ei siivota. Kuvasta ei näy  mutta jälkimmäisellä rannalla on ihan älyttömästi muoviroskaa. 

Jokapäivä lensi pelikaani aura klo 12-13 välillä.

 Kalastimme niinä  päivinä hotellin rannalla kun vesi ei ollut maitokahvin väristä tai tuuli oli edes niin lempeä, että oli mahdollisuudet heittää vastaseen, ettei koukku ollut heti päässä. Ainakin sain opetella heittämään vastatuuleen.

Mun lemppari ruoka hotellin ravintolassa. Hamppari ateria.

Jokaisella reissulla on SE viiminen ilta. Me vietettiin se laiturin nokassa fiilistellen.

Viimisen illan aivan huikea päätös, joka pelasti mun reissu aivan täysin!. Otsalampun valossa kokeilin tarjota bonareille perhoa ja hitto vie nehän otti. Sain koukutettua kaksi bonaria.

Onnellisin kalastaja :)

Ihan viimisenä kokeilin heittää isoa perhoa tarpoonille.

Tässä mä vihdoinkin koukutan kivan Tarpoonin ...

... sit se karkas!

AAH. Mikä ihana ilta se oli!💪😄

Reissun viiminen aamu ja viimiset heitot, sitten kohti Cancunin lentokenttää.

 

Kotimatkalla oli -40C pakkanen, olin jo ihan valmis kääntymään takasin ja ottamaan äkkilähdön kohti aurinkoa!
Asiahan loppupeileissä on vaan niin, että kotiin on mukava tulla vaikka ei siellä niin lämmintä ja aurinkoista olisikaan.