Haltin Valloitus

Reitti

"Lapin retkeily on päässyt muotiin ja siellä käynyt tahtoo mielellään kertoa näkemistään, kuulemistaan ja kokemisistaan seikoista. Lappi tarjoaakin paljon uutta etelästä tulleelle. Retkeilijälle lienee siellä kuitenkin arvokkainta luonnon suuri rauha: ei ihmisasuntoja, ei ihmisiä kuin varta vasten hakemalla..."

Näin kirjoitti Kaarina Kari, Haltinvalloitus.

Asiat ovat muuttuneet tuolta 1930- luvulta, kuitenkin kulkijaa riittää ja luulen, että kokemuksien hakeminnen on sama kuin sillloinkin.

Maanantai aamuna ennen puolta päivää starttasi meidän retkikuntamme kohti Haltia. Meitä oli yhteensä kymmenen hiihtäjää.

Valmiina lähtöön

 Ensimmäinen haaste oli nousta Tshakal järvelle. Se olikin koko vaelluksen vaikein osuus. Meikällä lipsu niin pirusti sukset ja ahkiokin painoi. Onneksi kaveria ei jätetty vaan sain pitovoidetta, joka helpotti pikkuisen matkan tekoa.

Ennen Muurivaaraa

Sää oli aika valkoinen ja hieman tuulinen. Reittikulki aluksi kohti Termisjärveä ja sieltä Muurivaaran yli Saarijärven tuvan maastoon, jossa yövyimme ensimmäisen yön. Mietin kuinka helppoa kelkkailu on, kun tosiaan sinne Saarijärven kämpälle ei mene kuin se 20 min kotoota. Meillä meni hiihtäessä noin seitsemän tuntiia. Mutta eipä niistä maisemista ehdikkään kelkkaillessa niin nauttia. ( Ei me hiihtäjätkään nähty kuin valkoista) 

Sunnista sitten tässä kelissä.

Hermostutti tuo oma teltta. kun vastoin kaikkia ohjeita en todella ollut ehtinyt edes avata sitä, sitten syksyn.Yö sujui mukavasti. Oli ihanan lämmin. Aamupala naamariin, kamat kasaan ja hiihtämään. Seuraava etappi olikin Kuonarjoen tupa, jossa nautimme lounaan ( eli nuudeleita ja leipää) Tuuli tyyntyi ja aurinkopaistoi, joka on siinä paikassa kohtuu kummallista ja me jatkoimme hiihtämistä kohti Meekonjärven autiotupaa, jonne pystytimme teltat illan pakastuessa. Aika paljon sitä on hiihtäjää jo näin pääsiäisen alla. Kaikkissa tuvissa on porukkaa, enkä ainakaan minä lähtisi ilman telttaa hiihtämään ajatellen, että kyllä sinne tupaan vielä yksi mahtuu.

Pitsukselle menossa

Aamulla oli vaikea herätä, millään en olisi tohitnut nousta makuupussista, vielä viisiminuuttia torkkua. Ei olisi kannattanut, koska yksin retkeillessä ryhmässä joutuu aikatauluttamaan enemmän omaa toimintaansa. 

Tämän päiävn hiihtomatka oli vain 10km. Aurinko yritti pilkistellä välillä mutta pilvet eivät vaan suostuneet siirtymään. Koska päivämatka oli niin lyhyt kävimme ihastelemassa Suomen kauneimmista vesiputoksista (17m) Pitusköngästä. 

Ihastelemassa Pitsusköngästä

Pitsus järvelle päästyämme, laitoimme jälleen teltat pystyyn ja evästelimme.

Teltta kylä

Leipänen pekonilla

 Käväsin iltasella arkeilla moikkaamassa asiakkaita. Aivan mahtavia tyyppejä, sain vielä leipäsiäkin. Olivat saaneet hyvin rautuja ja en muista milloin viimeksi olisin nauranut niin paljon!

Seuraava päivä olikin ns. lepopäivä. Toisin sanoen Haltin valloitus päivä. Vaikka keli oli aika valkoinen niin lähdimme silti matkaan. Olipa muuten kiva hiihtää ilman ahkiota. Pidimme lounas tauon haltin tuvalla ja törmäsimme trikoohiihtäjiin.

Kohti Haltin huippua!

Huipulla!

Rock´n Roll!!

Olen 177538. Haltin huiputtaja

Noustiin haltille ja yllätysyllätys siellähän tuuli, eikä näkyvyys ollutkaan mitenkään hyvä. J Nimet kirjaan ja vähän fiiliftelyä. Takasin tullessa,laskeutuessa, taivas repesi ja aurinko alkoi paistamaan aivan täydellistä!!!!

Alas Haltilta

Teltalle saapuessa Aki oli käynyt ja tuonut mun telttaan rakkaus kirjeen <3 

Satu kairaa

 Lähdimme vielä Satun kanssa narraamaan rautuja Pitsusjärveltä. 8 rautua nousi ja illalla me vielä herkuttelimme niitä. Sitten vain mahan viereen köllimään.

Rautua paistumassa

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Urtashotellia. Menimme reitin ulkopuolella, ja saimme laskea hieman mäkeäkin. Vaikka reitti oli kiva ja aurinkokin pastoi omat energiani olivat ihan alhaalla ja mieli maassa mikään ei ollut hyvin ankio painoi vaikka kuinka paljon. Se kaatuilikin vähän väliä. Oli muuten perseestä. 

Kohti Urtasta

Lumia Sulatellessa Urtaksella

Urtas hotellilla olo ja fiilis vähän parani lounaan myötä muttei se kestänyt kauaa, kun mielessäni kirosin koko vaelluksen syvinmpään koloon.Olin kuitenkin siellä vapaa ehtoisesti, toistamiseen. Ihmettelin itsekseni, että mikä tässä nyt on vialla. Totesin ettei, ne eiliset raudut riittäneetkään iltaruoaksi vaan olisi pitänyt syödä jotain energia pitoisempaa ja olla tarkempi nesteytykessäkin.

 Illan majoitus paikkana toimi Norjan puolen Lossu hytta. Kerrankin sain pystytettyä teltan täysin tasaiselle paikalle. Kyllä se jo viidennen päivän jälkeen oppii. Illalala niin pian kun mahdollista kunnon tankkaus ja nukkumaan. 

Lossu Hyttalla

Iltaruokailu

Aamulla olikin sitten aivan eri meininki. Elämä hymyilee ja ahkionkin paino oli jostain kumman syystä puolittunut. Vitsi, että kunnon yöunet ja energinen ruoka ovat tärkeitä.

 Aamusta lähedettiin kohti pikitietä eli Kalkkujärven rantaa kohti. Evästelimme puolimatkasta nautimme auringosta ja ihanista helpoista mäistä. 

Viiminen lounastauko

Viimisillä metreillä oli oikein niin hellekelit, että joutui riisumaan kerrastolle.

Kevät koitti!

Olen vakuuttunut, että aion opetella laskemaan alamäkeä, sekä kuulin matkalla leijahiihdosta, jota myös olen hyvin kiinnostunut kokeilemaan.

 Olen niin onnellisessa asemassa, että Kilpisjärvellä on oikea ja pitkä talvi. Vaikka pilkkimnen onkin todellinen intohimoni niin voihan sitä välillä jotain muutakin harrastaa. J

Meidän rerkikunta

Kiitos matkakumppaneille! Oli todella mukava reissu!!!!!!!!

"...Toisinaan aukeavat näköalat niin hivelevän hurmaavina, että tahtoisi vain seisoa ja katsoa, katsoa niin, että kuvat painuisivat ikipäiviksi mieleen." Kaarina Kari, Haltin Valloitus.

Sunnutai menikin sitte palautellesssa, mutta maanataina oli jo laitettava sukset jalkaan ja fiilisteltävä kevät päivää.

Aurinko paistaa

Vielä varusteista jonkin verran, itse hiihdin koko reissu aclimoissa ( pitkähihanenpaita, pitkätkalsarit ja shortsit) päällä oli fleece ja uloimpana kerroksena oli fjällrävenin anorakki ja haglöfsin proof housut.

Näillä Pärjää

Taukotakkina oli visionin primaloft ja Akin vanha untsikka, toisina kenkinä kevyet kumpparit.

Seuraavan kerran en aio hiihtää muovimonoissa, jalat hikoaa niin että sukka on täysin märkä hiihtopäivän älkeen joka johtaa siihen, että jalka jäätyy nopeati tauolla ja monot ovat umpijäässä aamulla. Meillä oli kuitenkin jopa -15 asteen pakkasia.

Suksisetti

 

 Ahkio oli hyvä savotan paljakka, sekä sukset ihan hyvät tunturi sukset (kunhan vaan laittoi riittävätsti voidetta, vaikka olikin suomupohjat) 

Teltta erinomainen fjällräven dome 2, ei ollut mitään järjettömiä tuulia. Sekä makuupussi Vauden Serniga 1200 ja  makuualusta Exped untuvatäytteinen ja toinen makuaalusta/härväysalusta thremarest, 

tykkäsin myös minun retkikeittimestäni primus, koska se oli juuri passeli yhdelle hengelle, ainut miinus siinä oli niin paistin pannu puuttui.

Talvi telttailu ei loppupeleissä ollut niin kamalaa, ainut mikä ei ollut miellyttävää niin se, että aamulla joutuu tulla pois sieltä makuupussista. mutta asenne ratkaisee tässäkin asiassa!

Peace!

Video reissusta!

Muutama Fiilistely kuva vielä!!!

Pakkauspäivä

En ole kuulunut niihin innokkaihin, jotka vealtavat hiihtäen , enkä ole niin innokkaana menossa nukkumaan telttaan talvella.
Kuten asiaan kuuluu se iso MUTTA, ajattelin haastaa itseni ja lähteä Muonion eräopasopiskelijoiden matkaan valloittamaan haltia suksilla. Olen hiihtänyt kerran haltille 2011 ja silloin mietin ettei enää ikinä, aika kuultaa muistot...

moottorikelkkani perässä liikkuu vaikka sauna!

Nykyään olen tottunut siihen, että voin oikeastaan pakata ihan mitä vain mukaan. Ei moottorikelkalla liikkuessa ole mitään painorajaa. Toiseksi olen hiihtänyt ahkion kanssa viimeksi silloin vuonna 2011, eikä minulla ole edes omia tunturisuksia.

Tästä se kaikki lähti. Olen retkeilijä joka kasaa kaikki entä, jos tavarat kasaan ja siitä alan käymään läpi mitä oikesti tarviin

En panikoidu. Ahkion sain vuokralle retkeilykeskukselta ja tunturisuksi setin vuokrasin Kilpis hotellilta. Tässä ei ole ollu liian montapäivää treenata joten kyllähän se sunnuntai-illan vajaan kilometrin lenkki riittää ahkion veto harjoitteluun kuin ottaa tuntumaa suksiinkin. Eihän se ole kuin 100km. Olin kuuntelemassa torstaina inspiroivaa Vitun Syöpä- polkupyöräily seikkailua ja tässä mennään samoilla linjoilla. Lahjattomat reenaa!

Ahkio on pakattu

Ainut josta olen varma niin makuupussini ja muu varustukseni ovat tunturivaelluksen sopivat.
Kun en ole mikään intohimoinen kokkaaja niin päädyin retkiruokiin joihin kaadetaan vain vesi ja 10min päästä ruoka on valmis.
Pari pilkkivapaa otin tietenkin mukaan, sehän on selvä ;)
Taas tulee varmasti yksi mielenkiintoisista reissuista!!!!

Itse tehty, myslipatukkoja tulossa

Varusteista ja niiden toimivuudesta, sitten kun niitä olen testannut...Samoin kun fiilikset vaellukselta!

Siikaa ja Harria

Retkikuntaan kuuluu itseni lisäksi, Aki, Äijä ja vuodenkalamies Ari Savikko

Meidän tavoitteena oli pilkkiä suuria kaloja, joten tiedettiin jo etukäteen, että kappale määrät tulevat olemaan hillittyjä. Tämä ei todella tule olemaan mikään asiakasreissu.

Oma tavoitteeni oli saada kahden kilon siika ja yli puolentoista kilon harjus. Tavoitteethan olivat kovat mutta ihan realistiset näille vesille.

Ensimmäisen päivän kalalaji oli siika.

Koska työt pitää suorittaa ennen hupia niin ajoimme kiertoajelun Pitsusjärvelle viemään asiakkaita arkeille ja sieltä siikapaikalle. Olimme perillä puolen päivän jälkeen ja kairasimme heti useamman reiän ja aloimme nypyttämään morreja.

Aki pilkkii

Lisää nypytystä. 6  tuntia lisää nypytystä, yksi morrihauki ja yksi tärppi.  Suuren pohjasiian pilkkiminen ei ole heikkohermoisten hommaa. Koska niin uskomatonta kuin se onkin alle 1cm kokoisen morrin se isompikin siika ottaa.

Jarmo Mäklinin tekemiä morreja

Illalla tähystellessä näkyi yksi siika, joka pyörähti oman morrini ympärillä. Se antoi lisää luottamusta, että jaksaa vielä puolituntia nypyttää.

Ensimmäisen siian väsytti Aki se oli 1,7 kg ei ihan kahta kiloa. Seuraavaksi minä nostin hieman pienemmän siian jäälle ja heti perään Ari nosti kaksi siikaa. Tuli vielä muutamia. Sitten se iltasyönti loppui kun seinään. Empä tiedä parempaa lauantai-illan viihdettä kun pilkillä istuminen parhaassa seurassa.

Aki

Minä

Ari

Ilta alkoi jo hämärtää ja suuntasimme kohti Kilpisjärveä, katsomaan morrin hyppimistä tietokoneelta.

Meillä on gopro 5 ja tavoitteenahan on saada veden alaisia tärppejä kameralle. 

Se on haaste. Ja niin mahtava katsella jälkikäteen, koska tosiasiahan on se, että jäässä on reikä mistä pilkkijä katsoo alaspäin. Näkyvyys on aika rajallinen mitä sieltä veden alta havaitsee. joten kamerasta näkee eritavalla kalat. Myös ne jotka vain uivat ohi eivätkä kiinnitä huomiota morrin. Tai sen kalan, joka kiihdyttää kohti leechiä mutta pilkkijän liikkeestä hylkääkin sen.

Siellähän ne suuret siiat ui, kuten pitikin, vain muutama saatiin narrattua. 
(valitse  youtube videosta HD )

Seuraava aamu näyttäytyi yhtä kauniin aurinkoisena. Kamat rekeen ja menoksi.

Ari 

Mukavahan se on istua keväisessä tunturissa, kun aurinko paistaa.

Oltiin ajoisssa liikeenteessä.

 Keskellä päivää Arilla oli hyvä tärppi ja väsytys, sieltähän nousi komea reilu kilonen harri. AIVAN mahtavaa.

Kaunis harjus 1300g

Siinä sitten istuttiin ja kahvisteltiin iltaan asti. Päivän aikana oli kolme ison kalan karkuutusta. Tänä iltana sää ei ollut kirkas vaan pilvistyi, eikä se siikakaan oikeen syönyt. Ei muuta kuin kotiin nukkumaan ja hiomaan seuraavan päivän suunnitelmia.

Äijä ottaa rennosti

Maanantaina oli pyhitetty suur-harjuksen pyyntiin. Emme vain päässyt alkuperäisen suunnitelman mukaiseen paikkaan. Hätähän ei ollut suuri kun päätimme mennä vanhalle suur-harjus järvelle.

 Suuria harreja ei noussut jäälle, reilu kilonen oli suurin. Tapahtuma. Suuri monsteri nappasi Arin leecheen, joka veti siiman loppuun ja lopuksi suoristi koukunkin. Ehkä se oli se 12 kg jätti harri tai todennäköisesti herra hauki.

Ajoimme maisemareittiä kotia.

En ymmärrä niitä, jotka vuokraavat kelkan ja ajavat reitillä monta sataa kilometriä päivässä ja vielä nauttii siitä. Minulle mottorikelkka on kuten auto, säästän aikaa, että pääsen haluaamani paikkaan. Talvella se on kyllä oiva kulkuväline, kun pääsee perjaatteessa mihin vain.

Arin harri 

Tiistaina meillä oli tarkoitus mennä semmoiseen pilkkipaikkaan mistä voi saada hyviä harjus tärppejä kameralle. Sehän vain ei ole niin yksinkertaista. Kun kamera on vedessä ja siinä edessä pilkkii niin, aina jostain muusta reiästä nappaa. Toki myöhemmin näkee kuinka kalat uivat kauempana. Siinä on vain haastetta.

(valitse  youtube videosta HD )

 Muutama hyvä video kuitenkin saatiin ja kevättä kohti harjusten kuvaaminen helpottuu.

Aki (kuva: Ari Savikko)

Kuva: Ari Savikko

Tämän reissun viimeisenä paikkana oli mahtava paikka, josta samasta reiästä sain raudun sekä harjuksen.

Tilanne päällä (kuva: Ari Savikko)

Jäätä riittää

Melkeen meni läpi

Aki oli kairannut moottorikairan niin monta kertaa pohjaan etsiessään oikeaa veden syvyyttä, joten kairasin käsin nopeammin reiän jäähän, vaikkakin sitä jäätä oli reilusti yli kierteen verran. Kaura moottori jyrää!

Tällä kertaa tämän reissun haamurajat eivär rikkoutuneet, eihän se auta kuin käydä kalassa mitä enemmän morri, leeche tai perho on vedessä sitä suuremmalla todennäköisyydellä saa sen ison kalan. 

Kaikin puolin mukavat pilkkipäivät! Näiden herrojen kanssa nauttii. Jos en maailman parhaiden niin olen ainakin erittäin amattitaitoisten ja asiantuntevien kalastajien seurasssa!

Peace!

Kiitos seurasta!

Ps. Tässä vielä muuuuuutama pönötys kuva

Kuva: Ari Savikko

Kuva: Ari Savikko