Haltin Valloitus

Reitti

"Lapin retkeily on päässyt muotiin ja siellä käynyt tahtoo mielellään kertoa näkemistään, kuulemistaan ja kokemisistaan seikoista. Lappi tarjoaakin paljon uutta etelästä tulleelle. Retkeilijälle lienee siellä kuitenkin arvokkainta luonnon suuri rauha: ei ihmisasuntoja, ei ihmisiä kuin varta vasten hakemalla..."

Näin kirjoitti Kaarina Kari, Haltinvalloitus.

Asiat ovat muuttuneet tuolta 1930- luvulta, kuitenkin kulkijaa riittää ja luulen, että kokemuksien hakeminnen on sama kuin sillloinkin.

Maanantai aamuna ennen puolta päivää starttasi meidän retkikuntamme kohti Haltia. Meitä oli yhteensä kymmenen hiihtäjää.

Valmiina lähtöön

 Ensimmäinen haaste oli nousta Tshakal järvelle. Se olikin koko vaelluksen vaikein osuus. Meikällä lipsu niin pirusti sukset ja ahkiokin painoi. Onneksi kaveria ei jätetty vaan sain pitovoidetta, joka helpotti pikkuisen matkan tekoa.

Ennen Muurivaaraa

Sää oli aika valkoinen ja hieman tuulinen. Reittikulki aluksi kohti Termisjärveä ja sieltä Muurivaaran yli Saarijärven tuvan maastoon, jossa yövyimme ensimmäisen yön. Mietin kuinka helppoa kelkkailu on, kun tosiaan sinne Saarijärven kämpälle ei mene kuin se 20 min kotoota. Meillä meni hiihtäessä noin seitsemän tuntiia. Mutta eipä niistä maisemista ehdikkään kelkkaillessa niin nauttia. ( Ei me hiihtäjätkään nähty kuin valkoista) 

Sunnista sitten tässä kelissä.

Hermostutti tuo oma teltta. kun vastoin kaikkia ohjeita en todella ollut ehtinyt edes avata sitä, sitten syksyn.Yö sujui mukavasti. Oli ihanan lämmin. Aamupala naamariin, kamat kasaan ja hiihtämään. Seuraava etappi olikin Kuonarjoen tupa, jossa nautimme lounaan ( eli nuudeleita ja leipää) Tuuli tyyntyi ja aurinkopaistoi, joka on siinä paikassa kohtuu kummallista ja me jatkoimme hiihtämistä kohti Meekonjärven autiotupaa, jonne pystytimme teltat illan pakastuessa. Aika paljon sitä on hiihtäjää jo näin pääsiäisen alla. Kaikkissa tuvissa on porukkaa, enkä ainakaan minä lähtisi ilman telttaa hiihtämään ajatellen, että kyllä sinne tupaan vielä yksi mahtuu.

Pitsukselle menossa

Aamulla oli vaikea herätä, millään en olisi tohitnut nousta makuupussista, vielä viisiminuuttia torkkua. Ei olisi kannattanut, koska yksin retkeillessä ryhmässä joutuu aikatauluttamaan enemmän omaa toimintaansa. 

Tämän päiävn hiihtomatka oli vain 10km. Aurinko yritti pilkistellä välillä mutta pilvet eivät vaan suostuneet siirtymään. Koska päivämatka oli niin lyhyt kävimme ihastelemassa Suomen kauneimmista vesiputoksista (17m) Pitusköngästä. 

Ihastelemassa Pitsusköngästä

Pitsus järvelle päästyämme, laitoimme jälleen teltat pystyyn ja evästelimme.

Teltta kylä

Leipänen pekonilla

 Käväsin iltasella arkeilla moikkaamassa asiakkaita. Aivan mahtavia tyyppejä, sain vielä leipäsiäkin. Olivat saaneet hyvin rautuja ja en muista milloin viimeksi olisin nauranut niin paljon!

Seuraava päivä olikin ns. lepopäivä. Toisin sanoen Haltin valloitus päivä. Vaikka keli oli aika valkoinen niin lähdimme silti matkaan. Olipa muuten kiva hiihtää ilman ahkiota. Pidimme lounas tauon haltin tuvalla ja törmäsimme trikoohiihtäjiin.

Kohti Haltin huippua!

Huipulla!

Rock´n Roll!!

Olen 177538. Haltin huiputtaja

Noustiin haltille ja yllätysyllätys siellähän tuuli, eikä näkyvyys ollutkaan mitenkään hyvä. J Nimet kirjaan ja vähän fiiliftelyä. Takasin tullessa,laskeutuessa, taivas repesi ja aurinko alkoi paistamaan aivan täydellistä!!!!

Alas Haltilta

Teltalle saapuessa Aki oli käynyt ja tuonut mun telttaan rakkaus kirjeen <3 

Satu kairaa

 Lähdimme vielä Satun kanssa narraamaan rautuja Pitsusjärveltä. 8 rautua nousi ja illalla me vielä herkuttelimme niitä. Sitten vain mahan viereen köllimään.

Rautua paistumassa

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Urtashotellia. Menimme reitin ulkopuolella, ja saimme laskea hieman mäkeäkin. Vaikka reitti oli kiva ja aurinkokin pastoi omat energiani olivat ihan alhaalla ja mieli maassa mikään ei ollut hyvin ankio painoi vaikka kuinka paljon. Se kaatuilikin vähän väliä. Oli muuten perseestä. 

Kohti Urtasta

Lumia Sulatellessa Urtaksella

Urtas hotellilla olo ja fiilis vähän parani lounaan myötä muttei se kestänyt kauaa, kun mielessäni kirosin koko vaelluksen syvinmpään koloon.Olin kuitenkin siellä vapaa ehtoisesti, toistamiseen. Ihmettelin itsekseni, että mikä tässä nyt on vialla. Totesin ettei, ne eiliset raudut riittäneetkään iltaruoaksi vaan olisi pitänyt syödä jotain energia pitoisempaa ja olla tarkempi nesteytykessäkin.

 Illan majoitus paikkana toimi Norjan puolen Lossu hytta. Kerrankin sain pystytettyä teltan täysin tasaiselle paikalle. Kyllä se jo viidennen päivän jälkeen oppii. Illalala niin pian kun mahdollista kunnon tankkaus ja nukkumaan. 

Lossu Hyttalla

Iltaruokailu

Aamulla olikin sitten aivan eri meininki. Elämä hymyilee ja ahkionkin paino oli jostain kumman syystä puolittunut. Vitsi, että kunnon yöunet ja energinen ruoka ovat tärkeitä.

 Aamusta lähedettiin kohti pikitietä eli Kalkkujärven rantaa kohti. Evästelimme puolimatkasta nautimme auringosta ja ihanista helpoista mäistä. 

Viiminen lounastauko

Viimisillä metreillä oli oikein niin hellekelit, että joutui riisumaan kerrastolle.

Kevät koitti!

Olen vakuuttunut, että aion opetella laskemaan alamäkeä, sekä kuulin matkalla leijahiihdosta, jota myös olen hyvin kiinnostunut kokeilemaan.

 Olen niin onnellisessa asemassa, että Kilpisjärvellä on oikea ja pitkä talvi. Vaikka pilkkimnen onkin todellinen intohimoni niin voihan sitä välillä jotain muutakin harrastaa. J

Meidän rerkikunta

Kiitos matkakumppaneille! Oli todella mukava reissu!!!!!!!!

"...Toisinaan aukeavat näköalat niin hivelevän hurmaavina, että tahtoisi vain seisoa ja katsoa, katsoa niin, että kuvat painuisivat ikipäiviksi mieleen." Kaarina Kari, Haltin Valloitus.

Sunnutai menikin sitte palautellesssa, mutta maanataina oli jo laitettava sukset jalkaan ja fiilisteltävä kevät päivää.

Aurinko paistaa

Vielä varusteista jonkin verran, itse hiihdin koko reissu aclimoissa ( pitkähihanenpaita, pitkätkalsarit ja shortsit) päällä oli fleece ja uloimpana kerroksena oli fjällrävenin anorakki ja haglöfsin proof housut.

Näillä Pärjää

Taukotakkina oli visionin primaloft ja Akin vanha untsikka, toisina kenkinä kevyet kumpparit.

Seuraavan kerran en aio hiihtää muovimonoissa, jalat hikoaa niin että sukka on täysin märkä hiihtopäivän älkeen joka johtaa siihen, että jalka jäätyy nopeati tauolla ja monot ovat umpijäässä aamulla. Meillä oli kuitenkin jopa -15 asteen pakkasia.

Suksisetti

 

 Ahkio oli hyvä savotan paljakka, sekä sukset ihan hyvät tunturi sukset (kunhan vaan laittoi riittävätsti voidetta, vaikka olikin suomupohjat) 

Teltta erinomainen fjällräven dome 2, ei ollut mitään järjettömiä tuulia. Sekä makuupussi Vauden Serniga 1200 ja  makuualusta Exped untuvatäytteinen ja toinen makuaalusta/härväysalusta thremarest, 

tykkäsin myös minun retkikeittimestäni primus, koska se oli juuri passeli yhdelle hengelle, ainut miinus siinä oli niin paistin pannu puuttui.

Talvi telttailu ei loppupeleissä ollut niin kamalaa, ainut mikä ei ollut miellyttävää niin se, että aamulla joutuu tulla pois sieltä makuupussista. mutta asenne ratkaisee tässäkin asiassa!

Peace!

Video reissusta!

Muutama Fiilistely kuva vielä!!!