sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Kauas on pitkä matka

Hóla amigos!

Eihän sitä muuta tarvita!
 Saltwater perhokalastus on aivan oma lukunsa. Ne jotka ovat sitä kokeilleet tietävät kuinka haastavaa se on. Sekä välillä on niin paljon mukavampaa pukea päälle bikinit kun kahluuhousut. Sekä tässä lajissa nähdään todella onko heittotaito kohillaan. En tiedä mitään sen koukuttavampaa kuin salttikalastus, sitä on vaan pakko saada lisää.


Hotellin rannalta
Kilpisjärvellä kun aurinko ei nouse ja pakkanen paukkuu on niin virkistävää pakata passi, aurinkorasva, lippis, arskat ja salttikalastus välineet ja suunnata kohti Caribian aurinkoisia rantoja.

XTC - diving center järjestää pää-asiallisesti erilaisia sukellusretkiä ja koulutusta, mutta siellä on myös pieni kolmen huoneen kotoisa hotelli. :)

Uuden vuoden aattona meillä oli lento Helsingistä suoraan Cancuniin ja sieltä seikkailtiin Mexicon etelärajalle, Xcalakin-kylään.  Alkuperäinen suunnitelma oli jäädä Tulumiin yhdeksi yöksi, joka on sopivasti siinä melkeen puolivälissä. Ei vaan oltu otettu semmosta seikkaa huomioon, että uuden-vuoden aattona on hieman hankalaa löytää huone Tulumista, joten jatkoimme matkaa. Oltiin paikan päällä juuri ennen puoltayötä. Oli ihan pakko valvoa, kun se oli ensimmäinen kerta kun näen vuoden vaihtuvan Mexicossa, joten laskin minuutit hartaasti, et pääsis nukkumaan. Matkustettuja tunteja oli takana hurjasti, eikä tuo Tuiflyin -lomalento ole mikään tilavin kone, nukkuminen lennolla ei siis oikeen luonnistunut.
Ihan ensimmäinen aamu

Huomenta! 




Pass me the salt

Seuraavana aamuna päästiinki heti reissun tarkotukseen eli saltwater-perhokalastukseen!
Flatti- kengät
Meillä oli mukavan Visionin vavat: Venus #6 ja #7 Sekä BigDaddy #9. Sekä kaikille noille vara vavat. Saltti siimat ja jokaisessa kelassa oli vähintään 250m bäkkäriä, joka olikin tarpeen. Perhoja; pieniä rapuja, Grazy Charlie, gotchia ja Avaloneita.  Huomasin siellä, et semmosset flätti kengät on ihan ykkös juttu!






Me suurimmaksi osaksi kalasteltiin omatoimisesti kahlailemalla DIY, joten ihan kauhean montaa kertaa ei päässyt päivän aikana kalalle heittämään. (Kala on nähtävä, ennen kun sille tarjoaa perhoa) Viimeksi rannoilla oli paljon meriruohoa, joten siellä oli paljon bonareita. Nyt ne olivat kadonneet. Tosin tällä kertaa ei myöskään nähty yhtäkään krokoa. 
Me pääasiassa kalastettiin tällä reissulla vain bonefishiä ja permiittiä, kokeiltiin yks aamupäivä baby-tarpoonia ja muutaman heiton tein myös barracudalle.

Ensimmäisinä päivinä tuuli kävi mereltä päin, joten se aavistuksen vaikeutti kalastusta. Tuuli sekottaa pohjan niin, että vesi on ihan maitokahvin väristä, eikä sieltä näe ohi uivia kaloja. Ja sokkona on turha heitellä vastatuuleen.

Fish ON!
Reissun eka bonari
Muutaman turhautuneen päivän jälkeen tuuli helpotti sen verran, että otettiin merikajakki alle ja melottiin läheiseen laguniin ja päivien odottelu palkittiin muutamalla hyvällä bonarin koukutuksella. Reissu oli niin pelastettu!  Aamulla nähtiin myös muutama hyvän kokonen baby -tarpooni, mutta niitä ei saatu jymäytettyä.




Illalla kokeilin stand boardilla melomista
Seuraavana päivänä tuuli kääntyi mantereelta päin puhaltaa ja oli ihan täydellinen keli kahlata omalla rannalla, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, joten näkyvyys oli aivan mieletön. Pääsin kerran heittämään permiitille, mutta ensimmäisen heiton heitin liian kauas ja toisen liian lähelle, jonka jälkeen ei niitä näkynyt enää loppupäivänä. Mulla on niin paljon vielä opittavaa noista isonveden kaloista.

Illallisella
Illalla meidät oli kutsuttu syömään tuttavan luokse, meidän reissu oli kolmas kerta  Xcalakiin, joten meidän kalastusopas on tullut jo tutuksi. Syötiin siellä ehdottomasti reissun parhaat ruoat.  Fajitoja, leivitettyä Snapperia ja Lopstereita. Kun on nukkunut vain hotelleissa, niin oli jännittävää käydä jonkun kodissa. Vaikka Se ulkoapäin näyttää hieman yksinkertaiselta niin sisältä päin se on todella kodikas.

Ensimmäinen väsytelty

Meillä oli reissun ainut opastettu kalastuspäivä. Tuuli mereltä päin, joten jätettiin tarpoonin kalastus väliin. Lähdettiin Belizen kautta Chetumal bayhin jahtaamaan isoja bonareita.  Mua hermostutti ihan kauheesti olla siinä keulassa, kun ite en  oikeen nähnyt niitä bonareita. Onneks siihen tottu nopeesti. Opas vaan huusi et ”nine o´clock 60 feet, now same derection 40 feet. … strip, strip, strip” ja sitten sen tunsi kun bonari otti perhon. En kyllä käsitä millä se opas näki niitä kaloja. Kyllä niitä itekki alkoi huomaamaan mutta sitten tuli ihan odottamatta, et heitä tonne… 

Moises, meidän luotto-opas! 
Kohtuullisen rankkaa duunia oppailla siellä, sauvoa menemään isoa botskia koko päivän. Vuoroteltiin aina kalan jälkeen. Iltapäivällä me vaihdettiin lajia ja päivysteltiin loppu päivä permiittiä. Muutamille schooleille päästiin heittämään mutta ne ui suu kiinni.


Viimeistä edellinen kalastus päivä oli taas täydellinen sää, tuuli edelleen mantereelta joten hyvä päivä kahlailla rannalla. Päivysteltiin permiittiä.  Pari tuntia ehittiin seisoskelemaan kunnes Aki huomas permiitti schoolin. Siinä oli kolme yksilöä. Aki heitti niille ja hetken päästä huusi, et nyt on kiinni. Kelasin äkkiä omat siimat sisään ja aloin kuvaamaan. Vitsi mikä fiilis tuntui ihan ku olisin ite koukuttanut sen. Permiitin  väsyttelemiseen meni reilu puoli tuntia.  Hienot pönötys kuvat ja permiitti pääsi takas uimaan. Siinä oli reissun kohokohta. Tätä oltiin tultu hakemaan. 

Akin Permiitti
 Olishan se ollut ihan todella mahtavaa koukuttaa permiitti ite. Mutta ens kerralla sitten, lisää unelmia joita jahdata.Meikä lähti ihan nollasta permiitin kalastuksesta. Nyt siis tiedän; minkälaista perhoa pitää syöttää, minne heittää ja miten stripata, jne...niin ja hankkia rankemmat aurinkolasit noihin hommiiin. On paljon helpompi lähteä seuraavalla kerralla permiittiä kalastamaan.
Nämä moquitot on täällä niin paljon pahempia kun suomalaiset sääsket, Se kutinan määrää on jotain ihan sanoin kuvaamattoman kamalaa!
Kaikki roskat ovat merestä! Noita ei vain näy photoshopaituissa  esitteissä...
Sitten olikin se lähtö aamu, aivan liian aikaisin. Aikaa olisi voinut olla vielä tuplasti enemmän.

Seuraavat kuvat on Xcalakin kylältä.
Yksi kaupoista

Ala-aste

Maassa maan tavalla.












Oltiin sovittu kyyti Tulumiin, yks paikallinen lähti kuskiksi, onneksi. Ensimmäiset 100 km meni hyvin ja joutusasti, sitten oli poliisi partio pysäyttämässä. En osaa espanjaa kuin menuun verran niin jäi asia vähän ihmetyttämään, eikä meidän kuski liioin osannut englanniksi selittää mitä oli tapahtunut. Sen verran tajusin, että jostain onnettomuudesta oli kyse, ja niin päästiin jatkamaan matkaa. Oltiin semmonen parikymmentä kilsaa ajettu niin oikealla puolella tietä oli auto katollaan mangrove pöpelikössä. Ajettiin toiset parikymmentä kilsaa, niin seuraava partio pysäytti meidät. Ja kyseli siitä autosta joka oli katollaan. Tässä kohtaa vasemmalla puolella tien reunaa oli hopeinen semmonen perhefarkku, jonka tuulilasissa oli kaks luodin reikää, yksi keskellä ja toinen pelkääjän paikalla. Mitään muuta ei nähty, eikä mitään muuta meille selvinnyt, vasta kun kyseltyämme ystävältä mahtaako hän tietää mitä oli tapahtunut. Se kuulemma oli mafian tekosia. Kaikkialla sattuu ja tapahtuu, jopa meidän lintukodossa.

Voit tilata shotin tai koko pullon.
Vietimme pari yötä Tulumissa. Sitä paikkaa suosittelen ehdottomasti semmoisille ihmisille jotka haluavat menoa ja meininkiä, siellä ei kyllä bileet lopu kesken, ainakaan keskustassa. Ite seuraavalla kerralla ajattelin buukata hotellin jostain vähän kauempaa.

Näihiin maisemiin... 
Paluu päivä. Kilpisjävi otti meidät vastaan rapsakassa -39 asteen pakkasessa. Ei muuta ko pilkille J.




Seuraavaa kalastuskohde jonnekin kauas ja lämpimään on jo hakusessa ;)

Tässä on vielä linkki youtube.n, Elävää kuvaa reissusta!


Kireitä Siimoja!