Pass me the salt

Viime syksynä alkoi aivan järjetön salttikuume kuin muinakin vuosina niin oli ihan parasta pakata vavat,kelat,siimat ja bkinit. Ottaa passi matkaan ja suunnata kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Näillä pärjää jo.

Lento oli onneksi suora Helsinki-Cancun, eikä kestänytkään kuin 12 tuntia

Me ollaan aika useasti käyty Karibialla perhokalassa, joten lentokentälle vastaan tuli meidän vakkari opas Moises. Hänen kyydillään päästiin Xcalakiin,pieneen hotelliin XTC-Divecenteriin.


Ihan ensimmäisenä iltana Aki koukutti tarpoonin. Kalastus alkoi erinomaisesti. Jopa liian lupaavasti.

Ensimmäisen illan kala

Vapautus

On ihana herätä auringon nousuun, laittaa vaan shortsit jalkaan ja mennä aamukahville.

Näkymä aamupalalta

Ensimmäisenä opastettuna päivänä oli aivan täydellinen keli. Ei juurikaan tuullut eikä taivallakaan ollut montaa pilven hattaraa.

Lähtö tunnelmissa

Koska keli oli mitä mainioin, niin päätimme yrittää vain ja ainoastaan permiittiä. Sen kyllä tietää, mitä  se tarkottaa. En päässyt heittämään kuin kerran  permiitille. Onneksi Akille sattui useampi kala jolle pystyi tarjoamaan perhoa.

Mä olin ensimmäisessä päivystys vuorossa.

FISH ON!

Se tunne kuin olet just menettänyt ISON kalan.

Lounas tauko

Todella paljon oli näköhavaintoja permiiteistä mutta en juuri päässyt niille heittää. Eipä tuo niin vakavaa ole. Onnellisena kohti hotellia.

Seuraaviksi päiviksi luvattiin tuulista säätä mereltä päin eli idästä niin vuokrasimme mönkkärin, jolla me sit ajettiin toiselle puolelle. Chetumal bayhin. Siellä sai aika yksikseen kalastella.

The mönkkäri

Saatiin lainaksi myös radiopuhelin, tuollahan ei puhelimet kuulu koko kylässä.

Aki kahlailee ja päivystää permiittei

Me saimme lahjaksi ihan älyttömän hienon maalauksen, jonka Moises oli ostanut paikalliselta taiteilijalta.  Nyt se on meidän kotona kunnia paikalla.

Minä, Aki, Meidän Opas Moises, hänen vaimonsa ja tyttärensä 

Kahdessa viikossa ehtii aika monta tuntia pönöttää eli päivystää ohi uivia, syöviä kaloja. Oppaan kanssa ja ilman. Onneksi.Seuraavan opastettuna päivänä päätimme keskittyy bonariin, että tulee edes jotain actionia. Minä en ollut koukuttanut vielä yhen yhtä kalaa. 

Akin bonari

Akin seuraava bonari :)

Opas töissä

Enkä niitä saanut tälläkään kerralla. 

Onneksi päivällinen maistui hyvälle ja sitä riitti. :) Pizzahan oli naapuri hotellin "normaali" kokonen .

Ylempänä  vasemmalla kuvassa on hotellin ranta, joka siivotaan jokaikinen aamu, alempana oikealla on seuraava tontti, jota ei siivota. Kuvasta ei näy  mutta jälkimmäisellä rannalla on ihan älyttömästi muoviroskaa. 

Jokapäivä lensi pelikaani aura klo 12-13 välillä.

 Kalastimme niinä  päivinä hotellin rannalla kun vesi ei ollut maitokahvin väristä tai tuuli oli edes niin lempeä, että oli mahdollisuudet heittää vastaseen, ettei koukku ollut heti päässä. Ainakin sain opetella heittämään vastatuuleen.

Mun lemppari ruoka hotellin ravintolassa. Hamppari ateria.

Jokaisella reissulla on SE viiminen ilta. Me vietettiin se laiturin nokassa fiilistellen.

Viimisen illan aivan huikea päätös, joka pelasti mun reissu aivan täysin!. Otsalampun valossa kokeilin tarjota bonareille perhoa ja hitto vie nehän otti. Sain koukutettua kaksi bonaria.

Onnellisin kalastaja :)

Ihan viimisenä kokeilin heittää isoa perhoa tarpoonille.

Tässä mä vihdoinkin koukutan kivan Tarpoonin ...

... sit se karkas!

AAH. Mikä ihana ilta se oli!💪😄

Reissun viiminen aamu ja viimiset heitot, sitten kohti Cancunin lentokenttää.

 

Kotimatkalla oli -40C pakkanen, olin jo ihan valmis kääntymään takasin ja ottamaan äkkilähdön kohti aurinkoa!
Asiahan loppupeileissä on vaan niin, että kotiin on mukava tulla vaikka ei siellä niin lämmintä ja aurinkoista olisikaan.