Arctic Adventure- Pohjoinen seikkailu

Meidän matkatavarat

Ajattelin postata tämän meidän road tripin, kun itse en oikein löytänyt lokakuuhun mitään tietoa netistä. (Koska suurin turisti likkenne on jo ohitse, joten kaikki paikatkaan eivät silloin ole auki tai jos ovat niin aukioloajat ovat rajoitettuja.)

Tytöt ja etenkin tavarat ahdettu kyytiin, takakontti suljettu ’pidä sä noita sisällä niin mä suljen’ tekniikalla.

 Kilpisjärveltä Karesuvantoon meillä matka kesti oletettua kauemmin, tie oli ihan uskomattoman liukas. Ensimmäinen pysäkki meillä oli Hettassa, viimiset unohtuneet ruokaostokset ja tankkaus.

Pakkasta ja revontulia ensimmäisenä yönä

Sitten kohti Kautokeinoa. Kaikki me oltiin niin innoissamme! Siellä pysähdyttiin katsomassa kirkkoa, sekä ajettiin keskustan läpi. Sen enempää ei me ehditty siellä pyöriä. Olimme suunnitelleet teltta majoituksen, joten telttapaikka ja leirin pystytys päätettiin tehdä vielä kun on valoisaa. Ennakkoon olin katsonut, että Pikefossenilla olisi komea yöpyä, joten ajoimme sinne. Onneksemme illalla syttyi revontulet. Oli oikein tunnelmallista istua nuotion ääressä ja katsella samalla jokapuolella leimuavia tulia.

Pikefossen

Tämä vesiputous Pikefossen eli saameksi Nieidagorži on ainut laatuinen paikka, se että siinä on 8 metrin putous on jo itsessään näyttävä, mutta kun siihen kuuluu vielä legenda niin siitä tulee entistä mielenkiintoisempi. Joten tarina kertoo: tytön olleen väärtinä paimentamassa poroja kovalla myrskyllä. Hän oli lähtenyt ylittämään jokea, josta jäät pettivät alta. Kaikki porot huikkuivat. Poromies, jonka porot menehtyivät raivostui niin, että sulkitytön tynnyriin ja heitti tynyrin koskesta alas.

Seuraavana aamuna ajoimme takaisin Kautokeinoon, koska halusimme ehdottomasti käydä Juhlsilla, joka on hopeapaja. Ehdottomasti suosittelen sitä kaikille jotka Kautokeinossa aikovat käydä! Se paikka oli kyllä pysäyttävä.

Juhls

Käsintehtyjä hopeakoruja Juhlsilla

Kohti Altaa, perillä olimme kohtuu ajoissa. Leirintä-alue (Alta River Camping)  oli 5 km ennen Altan keskustaa, oikein siisti ja todella mukava paikka!  Pystytimme teltan ja lähdimme sitten tarkastelemaan paikallista keskustaa. Siellä tulikin sit muutama tunti kierreltyä.

Pääsimme seuraavana aamuna kohtuu ajoissa liikkeelle. Ensimmäinen kohteemme oli Altan museo. Sielä oli kalliomaalauksia, sekä Saamelaisista juttua, mutta minua eniten lämmitti perhokalastus osasto. Sitä oli todellakin KAKSI huonetta! Hehkutinkin sitä sitten koko loppu reissun, että kerrankin olen löytänyt mieleisen museon. Kävimme myös tarkastamassa kuuluisan revontulikirkon. 

Perhokela

Revontulikirkko

Pienen ruoka täydennyksen jälkeen lähdimme kiireesti kohti Hammerfestiä. Tie sinne mutkainen mutta aivan mahtavat maisemat! Suorastaan mykistävät. Oli pakko pysähtyä ottamaan kuvia, niin samanlaista mutta silti niin erilaista kun kotona Kilpijärvellä.

Alta- Hammerfest tie

 Seuraavasta majapaikasta ei ollut hajuakaan, olin googlettanut yhden ja ainoan leirintä alueen, joka sulki ovensa syyskuun viimeisenä päivänä joten lähdimme etsimään vaan jotakin. Pysähdyimme Skaidissa 60km ennen Hammerfestiä kysymään motellin hintaa, joka oli meidän budjettiin hiukkasen liian kallis, sekä seuraavan päivän aikataulu puski päällä kun meidän piti olla laiva satamassa jo klo 10 aamulla.

 Onneksemme päätimme jatkaa matkaa, koska mittavat tietyöt hidastivat meitä. Vielä seuraava kylä ennen hammerfestia toi toivoa leirintä alueesta, mutta kaupasta tiedusteltuamme meille selvisi, ettei semmossia ole, onneksi kaupasta neuvottiin motelli, joka oli Hammerfestissä. Se oli hintalaatu suhteeltaan hyvä( parempaan hintaan ei mistään olisi saatu majoitusta) ja sieltä näkyi koko kylä. Lähdimme vielä illalla ajelemaan ja katselemaan yöllistä kaupunkia ja ihastelemaan ikuista tulta.

Hammerfest ja ikuinen tuli

Aamulla olimme hyvissä ajoin Hammerfestin  satamassa odottomassa Hurtigrutenia (MS Finnmarken), lipussa todettiin, että autollisen on oltava kahta tuntia ennen laivan saapumista paikalla odottamassa. Ehkä se pätee silloin kun on kuumin sesonki päällä. Ei ainakaan enää lokakuussa. Siellä me odotettiin, onneksi vieressä oli jääkarhumuseo, sekä grilli, joista sai ihanaa banaani pirtelöä.

Jääkarhu

Ms Finnmarken

Vihdoin Hurtigruten saapui satamaan ja pääsimme hyttiin. Skoolasimme ja lähdimme kannelle katsomaan laivan lähtöä. Henkilökunta kertoi, että laivan lähtö myöhästyy hieman…. ja hieman, laiva lähti vasta viiden tunnin kuluttua. Laivassa oli moottorivika.  Meno laivalla oli rauhallista, keski-ikä noin 60-vuotta, eikä laiva ollut muutenkaan täyteen buukattu. Hauskinta minun mielestäni laivassa oli revontuli kuulutukset sekä koko laiva on yhtä anniskelu aluetta. Asiakaspalvelua voisi parantaa hieman ystävällisemmäksi.

Laiva sai aikataulun kiinni Tromssassa yöllä, joten aamupalaa syötiin ihaillen Lofootteilla kohovia lumihuippuisia vuoria. Mahtavaa oli myös käydä pulikoimassa ja saunassa samaisten maisemien lipuessa ohi.

Laivalla, ennen rantautumista

Vaikka olimme hyvissä ajoin iltapäivällä päässeet pois laivasta Stocmarknesin satamassa, niin pimeys meinasi päästä yllättämään meidät. Löysimme Svolvær leirintä alueen, joka oli ihan kohtalainen, ainakin kohtuu hintainen. Vessa sekä keittiö toimivat. 

Yöllä oli yhdet elämäni hienoimmista revontulista, koko taivas oli punainen ja vihreä. Jotkut asiat vaan vetävät sanattomaksi.

 Svolværin leirintä alueella

 Svolværillä

yöllisiä revontulia

klo 6. ylös. OMG. lomalla. mutta ei auttanut kun purkaa leiri ja pakata auto. Edellis illan sääennuste kertoi että klo 14 alkaa rankkasade. Sitä ennen meidän oli tarkotus päästä Å.hon ja tehdä siellä pieni muutaman tunnin patikkaretki yhden järven toiseen päähän ja takasin. Reitti oli selkeä eli tallattu vaikka siinä ei mitään reitti merkkejä ollutkaan, mutta siellä oli pahimmissa paikoissa kettingit helpottamassa ylös tai alaspäin menoa.  joten ei siellä voi eksyä. Kahvitauolla järven toisessa päässä meinasin saada slaagin, kun kuului laukaus. Eikä se jäänyt ainoaksi. Todennäköisesti siellä oli riekkomiehet mettällä.

Å

Å

Autolle päästyämme alkoikin se sade. Ja sitä jatkuikin sitten hetken aikaa. Pienenä sivuhuomautuksena, sesongin ulkopuolella ei ole kuin huoltsikat auki. EI ainakaan ennen iltaa.

Onneksi olimme nähneet jo komeat maisematmenomatkalla, ennen kuin pilvet ripustautuivat vuorien päälle. 

Rörbua

Ajoimme Elvegårdiin. Paikka on pois isontien varrelta. Paikka oli ainut meille etukäteen varattu mökki tai siis rörbua. Aamulla sen huomasi vielä eritoten kuinka hienossa paikassa se oli.

Alkuperäinen suunnitelma meillä oli mennä Senjalle. Paitsi kun roadtripillä ollaan niin miksei mentäisi käymään Narvikissa, hmm pitzalla.  Valitettavasti tai onneksi googlasimme säätiedot Senjalle, jonne luvattiin paljon vettä ja tuulta seuraavan vuorokauden ajaksi. 

Lähdimme ajamaan E6 tosin kävimme ottamassa vauhtia vielä E10 semmoisen tunnin verran, ettei me varmasti oltaisi ehditty sinne Senjalle enää päivänvalon aikaan. Kotiin oli enää puolitoista tuntia matkaa, joten päätimme kääntää auton nokan kohti Kilpisjärveä ja jättää Senja seuraavaan reissuun. E6 Norjalaiset ajavat todella kovaa, ja hermostuvat helposti. Ainakin rajoituksien noudattamista ja turvaväleihin tottuneiden suomalaisten mielestä.

Tämä meidän roadtrip oli siis kokonaisuudessaan seitsemän päivää ja ajoittui 5.10-11.10. 2015

Haluan kiittää vielä kanssa matkustajia!

Road Tripin seikkailijat.

Ps. Kaikille, jotka haluavat lukea hyviä matkatarinoita kannattaa lukea Johanna Sinisaloa. 

Minne seuraavaksi?